TARHAUKONHATTU (Aconitum x stoerkianum)

Stormhatt (ruots.)

KirjoukonhattuPaikalliset nimet: Tohvelikukka, laivankyyhkynen, ukohattu, Tyynen ukonhattu

Heimo: Ranunculaceae

Tyyppi: Monivuotinen

Kukinta-aika: Heinä-elokuu

Kukinnon väri: Sininen, valkoinen, valko-ja sinikirjava

Korkeus: 80 – 150 cm

Lehdet: Syvään liuskoittuneet, kiiltävät

Muuta: Koko kasvi on myrkyllinen

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Akaa, Ikaalinen, Juupajoki, Kangasala, Orivesi, Pälkäne, Tampere, Virrat, Ylöjärvi

Viljelyohjeita

Tarhaukonhattu viihtyy auringossa tai puolivarjossa, tuoreessa ja runsasravinteisessa puutarhamaassa. Sitä lisätään jakamalla syksyllä tai varhain keväällä. Kasvia voi jakaa muutaman vuoden välein. Kasvia käsiteltäessä iho on hyvä suojata.

Viljelyhistoriaa

Suomessa tarhaukonhattua on viljelty jo 1600-luvulla ja se on maamme vanhimpia puutarhakasveja. Aitoukonhattua on käytetty lääkekasvina jo antiikin aikana. Rauhoitettu lehtoukonhattu esiintyy luonnonvaraisena Kaakkois-Suomessa. Aito- ja lehtoukonhattua löytyy puutarhoista enää harvoin. Kuvassa oleva sinivalkokukkainen kirjoukonhattu (A. stoerkianum ’Bicolor’) on tarhaukonhatun lajike.

Kasvin kypäränmuotoinen kukinto on ollut innoituksena kasvin lukuisille kansanomaisille nimille, onpa sitä vanhassa puutarhakirjallisuudessa kutsuttu myös ”rynnäkkökypäriksi”.

Lähteet

Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko 2005: Palavarakkaus ja särkynyt sydän. Karisto Oy, Hämeenlinna.
Alanko, Pentti 2007: Perennat. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna.
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu

Takaisin

Share