Suojelkaa pikkulintuja!

Kevättalvella on aika tarjota pesäpaikkoja pikkulinnuille. Vuonna 1918 julkaistussa Nuorten puutarhakirjassa annetaan neuvoja pesäuuttujen rakentajille:

Taistelussa tuhohyönteisiä vastaan saa puutarhanhoitaja pikkulinnuilta suurta apua. Kottaraiset, pääskyset, tiaiset, kerttuset ja muut laululinnut sieppaavat suuhunsa tuhohyönteisiä ja niiden toukkia satamäärin päivässä. Siksipä pikkulintuja on saatava kaikin mahdollisin keinoin puutarhaan kesytetyiksi.

Lintujen kesyttäminen käykin helposti päinsä. – Talvehtiville pikkulinnuille on annettava kylmimmillä ilmoilla ja varsinkin lumipyryllä jyviä ja siemenjätteitä ruuaksi ja asetettava olkilyhteitä suojaksi. Tämän hyväntyön ne palkitsevat satakertaisesti. Muistakaa nääntyviä ja vilustaväriseviä pikkulinturaukkojakin, kun kuulette jouluna enkellaulun ihmisten hyvästä tahdosta! Kissat ovat pikkulintujen ainaisia vainolaisia. Niistä ei ole yhtä paljo iloa eikä hyötyä kuin linnuista. Poistakaa siis mieluimmin kissat, kuin että annatte niiden karkoittaa linnut asuntonne ympäriltä!

Varsin hyvin onnistuva pikkulintujen kesyttämiskeino on pesäuuttujen laittaminen puutarhassa ja sen ympärillä kasvaviin puihin. Sellaisia saadaan helposti tehtyä vanhoista laudanpalasista. […] Pesät asetetaan paikoilleen mieluimmin jo syksyllä. Mutta jos niitä talvisin puhdetöinä valmistellaan, niin voidaan pesien kiinnittäminen toimittaa maaliskuussa. Vielä niihin silloinkin tulee kesävieraita asumaan. Pesäuutut on asetettava tanakasti kiinni jonkun oksan kulmaukseen. Paras on asettaa pesä puun keskikorkeudelle tai hiukan ylemmäksi. Kovin tuuheihin puihin eivät laululinnut tee mielellään pesiänsä, kun ne ovat silloin suuremmassa vaarassa joutua kissan salahyökkäykselle alttiiksi. Pienten laululintujen pesäuutun lentoaukko on asetettava etelää kohti. Kottaraiset tahtovat mieluimmin, että se on itää kohti. Ne katselevat kernaasti pesän ovelta tai lepo-orrelta istuen keväisen auringon aikaista nousua.

Hyvönen, Matti 1918: Nuorten puutarhakirja. Oppi- ja lukukirja kouluja ja koteja varten. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Oy, Helsinki.

 

Ontot kolopuut ovat kaupungeissa, puistoissa ja puutarhoissa harvinaisia ja pesäkoloista on pulaa. Linnunpönttöjen paras materiaali on höyläämätön puu. Puu on talvellakin lämmin materiaali ja palvelee hyvin yösijaa tarvitsevia tiaisia. Kestopuuta ei tule käyttää sen sisältämien kemiallisten aineiden vuoksi. Linnunpöntön voi halutessaan maalata ulkopuolelta minkä väriseksi tahansa, mutta on hyvä muistaa, että tummat pinnat kuumenevat auringonpaisteessa vaaleita enemmän. Perinteiset pellavaöljymaalit tai myrkyttömät puunsuojamaalit sopivat tarkoitukseen hyvin. Pönttöä ei koskaan saa maalta sisältä. Pöntön ja lentoaukon koko sekä pöntön ripustuskorkeus ovat tärkeitä pesinnän onnistumisen kannalta.

Tarkempia tietoja eri lintulajeille sopivista linnunpöntöistä voi lukea BirdLife Suomi ry:n verkkosivuilta.

Lähteenä käytetty Per Bergenholzin teosta ”Rakennamme lintulautoja ja pesäpönttöjä”, ICA Förlaget AB, Västerås, 1998.

Share