Nautintoja siirtolapuutarhassa

Siirtolapuutarha tai vuokrattava viljelypalsta tarjoaa kaupunkilaiselle mahdollisuuden viljellä itse koriste- ja hyötykasveja ja nauttia kättensä töiden tuloksista. Itse kasvatetut puutarhan antimet maistuvat lisäksi aina herkullisilta, sen tiesi jo vuonna 1885 Mathilda Langlet, joka kirjoitti perheenemäntien opaskirjassaan kasvitarhaviljelystä seuraavasti:

Keittiökasvi-tarhaakin voi hoitaa kunnollisesti, ja se voi antaa vähällä maksulla hyvän sadon; jos viitsii syksyllä kerätä herneitä ja papuja siemeneksi, tulevat muut kustannukset äärettömän pieniksi. […] Tosin ei tällä tavoin voi viljellä hienompia vihanneksia eikä meloneja ynnä muita sellaisia, mutta onhan rikkaillekin jotakin jätettävä. Vähemmät varat rajoittavat tietysti nauttimistakin, ja epätietoista on, tokko tästä vahinkoa edes onkaan. Pienestä, itse, ilman puutarhurin avutta, hoitamasta puutarhasta on oikeastaan isompi hyöty kuin isosta, jota hoitamassa on pidettävä täysi väestö. Puutarha-työ on, näet, sangen terveellistä ja siksi vaihettelevaa, että kaikki perheen jäsenet voivat siihen ottaa osaa. Kylvämistä, istuttamista, kitkemistä ja haraamista voi perheen naiset sekä lapset varsin hyvin toimittaa. […]

Ja kuinka suloista, kun sitten saa nauttia työnsä hedelmiä! Ei mikään maailmassa ole koskaan minusta maistunut sellaiselta herkulta kuin ne multamansikat, joita itse olen istuttanut, hoitanut ja poiminut sekä väliin itse tehnyt hilloksikin. Ei mitkään kukat tunnu minusta ihanimmilta ja hyvänhajuisemmilta kuin ne, joita olen itse kasvattanut, kastanut ja hoitanut. Ja tämä omasta työstä saadun hedelmän tuottama ilo on niin terveellinen ja opettavainen. Kaikki muut huvitukset tuntuvat mitättömiltä ja turhilta oman työn tuottaman ilon ja työllä ansaittujen sekä jalostettujen luonnon antimien rinnalla. Että tämä ei ole minkäänmoinen turha luulo, luulen voivani näyttää: Kuinkas voisi muutoin tuo pieni maanviljelijä olla niin tyytyväinen niukkaan leipäänsä, niin kestävä vaivaloisessa työssään, jos ei hänellä olisi monta iloista, ihanaa hetkeä työnsä hedelmiä nauttiessaan! Ja eikö ole elämän oppia, kun lapsi tulee käsittämään, että hyödyllinen työ tuottaa mitä suloisinta tyytyväisyyttä?

Langlet, Mathilda 1885: Perheenemännille kaupungissa ja maalla – Täydellinen käsikirja perhetalouden kaikilla aloilla. Tampereen Kirjapaino Oy, Tampere. 

 

Siirtolapuutarha-aate sai alkunsa Saksassa 1870-luvulla ja Suomeen siirtolapuutarhoja ryhdyttiin perustamaan viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Hatanpään kaupunginosaan Tampereelle vuonna 1916. Puutarhapalstojen avulla haluttiin edistää perheiden ruokaomavaraisuutta ja tarjota mahdollisuuksia fyysiseen ja psyykkiseen virkistäytymiseen ansiotyön vastapainona. Nykyisin Suomessa on noin 40 siirtolapuutarhayhdistystä.

Nykyajan siirtolapuutarhaviljelijää kiinnostaa omavaraisuuden ohella ehkä myös itse kasvatettujen raaka-aineiden tuoreus ja maku, uutuuksien ja erikoisuuksien kokeilu ja tietenkin myös lepo ja rentoutuminen elvyttävässä ympäristössä.

Lähde ja lisätietoja: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry

13630869128590_b

Tarkkaan viljelty puutarhapalsta Hatanpään siirtolapuutarhassa Tampereella 1930-luvulla. Vapriikin kuva-arkisto.

Share