Miten puutarha saadaan kasvien menestymiselle suotuisaksi?

”Ilmaa! Oletteko ajatelleet, että puutarha- ja peltokasveilla useimmiten on liian vähän ilmaa?” kysyy Matti Hyvönen vuonna 1918 julkaisemassaan Nuorten puutarhakirjassa.

”No, mutta sepä ihme!” arvelette. Lieneepä toki puutarhassamme ilmaa korkeimmillekin kasveille riittämään!”

Korkeuteen päin sitä kyllä riittääkin, mutta ei syvyyteen. On välttämätöntä, että ilmaa on riittävästi maassa. Ellei ilman happi pääse maahan tunkeutumaan, niin siihen jääneet kasvien osat eivät voi mädätä eikä siis muuttua kasvaville kasveille kelpaavaksi ravinnoksi. Maassa olevat, kasvullisuudelle hyödylliset pikku bakteerit lepäilevät toimetonna, hervoksissa. Mutta käännäpä maa lapiolla tai kääntöhangolla oikein syvältä, kuohkeuta se kunnolleen, jotta ilma pääsee maahan, niin silloin siellä syntyy elämä. Miljoonat ja taas miljoonat bakteerit alkavat rivakasti työnsä. Maassa olevat raaka-aineet ihan lämpenevät noiden pienten työmiesten käsissä ja muuttuvat tuota pikaa kelvollisiksi ravintoaineiksi. Koko maa siitä lämpenee. ”Nytpä tässä kelpaakin kasvaa rehotella”, kuiskailevat kasvit toisilleen ja hengittävät hengittävät syvälle menevillä juurillaankin happea lehtien avuksi.

Valo

Valoa rakastavat kasvit yhtä suuresti kuin ihmislapsetkin. Pimeässä ne kuihtuvat ja kuolevat. Ainoastaan auringonvalon välityksellä voivat lehtivihreähiukkaset yhteyttää ilmassa olevaa hiilihappoa niiden kasvin ravintoaineiden kanssa, jotka kasvi on ottanut juurillaan maasta ja jotka veteen liueneina ovat kohonneet lehtiin. Valotta ei voi kasvien ruoansulatusta tapahtua. Anna siis kasveille puutarhassasi tilaa! Silloin saat vähempilukuisista kasveista kuin monen monista tiheässä kasvaneista. Järjestä niin, että korkeat puut ja pensaat eivät sulje auringonvaloa pieniltä kukilta, eikä mataloilta keittiökasveilta!

Lämpö

Lämpöä, joka on kasveille yhtä välttämätön kuin valokin, voidaan puutarhassa saada nousemaan melkolailla. […] Maasta, jossa seisova maavesi on liian lähellä maanpintaa, haihtuu runsaasti vettä enimmän kuumpimpina kesäpäivinä. Sellainen maa on kylmää. Mikään viljelykasvi ei siinä menesty. Laske seisovan maaveden raja alemmaksi syvän ojituksen kautta, niin silloin maa lämpenee ja kasvullisuus käy reheväksi kuin taikavoiman vaikutuksesta! ”Tässä on rauhoitetun alueen raja!” voit sanoa kylmille pohjoistuulille istuttamalla suojuspuita, mieluimmin kuusia, kotipuutarhasi pohjois- ja luoteisrajoille, ja tuulet eivät tule puutarhaasi.

Vesi

Neljäntenä kasvien välttämättömänä elämänehtona on vesi. Sen kumpaakin aineosaa, mutta varsinkin vetyä, kasvit tarvitsevat runsaat määrät ravinnokseen.  Ainoastaan veteen liuenneina voi kasvi ottaa maasta muutkin ravintonsa. Vedessä ne kulkevat solusta soluun päästäkseen lehtiin, joissa kasvien ruuansulatus tapahtuu. Tarvittavan vesimäärän kasvi ottaa juurillaan maasta. Lehtien kautta haihtuu sitä ilmaan, etenkin kuivina ja kuumina kesäpäivinä.

Maan pintakerroksissa tulee siis olla riittävästi kosteutta, vaikka seisova maavesi on tarpeellisen syvällä. Tarpeellinen kosteus saadaan maassa pysymään siten, että maa muokataan syvältä ja pidetään pinnalta kuohkeana. Silloin sadevesi imeytyy maahan, eikä jää seisomaan kovettuneelle maakamaralle siitä kohta takaisin ilmaan haihtuakseen. Lannoitettu maa säilyttää paremmin kosteuden kuin lannoittamaton.

Hyvönen, Matti 1918: Nuorten puutarhakirja. Oppi- ja lukukirja kouluja ja koteja varten. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Oy, Helsinki.

Share