Meidänkin karu maamme voi kasvattaa kukkasia

Vanhojen pihojen kasvilajisto on usein runsas ja monipuolinen. Puut, pensaat, köynnökset, perennat ja sipulikukat kukoistavat kukin vuorollaan keväästä syksyyn ja tuottavat iloa hoitajalleen, kuten Riku Kasterinne kirjoittaa vuonna 1951 kirjoittamassaan kirjassa Kodin kukkastarha:

Kun keväällä ensimmäiset pälvipaikat aukenevat seinänvierille ja kivikkorinteille, alkaa elämä monivuotisessa kukkatarhassa herätä. Kevään ensimmäiset kukat, lumikellot, lumipisarat, kevätsahramit ja kääpiöesikot, nousevat kiirehtien mullasta aivan kuin peläten, että alkava kesä loppuu kesken. Tuskin nämä viehättävät kevään sanansaattajat ovat ehtineet parhaimpaan kukoistukseensa, kun perennatarhassa on jo paljon muutakin nähtävää. Vähin erin on kukkivien kasvien luku lisääntynyt, ja kun toukokuun loppupäivät saapuvat, on monivuotisessa kukkatarhassa nähtävissä mitä loisteliainta väririkkautta. Silloinhan kukkivat monet viehättävät esikkolajit, upeat kullerot komeilevat loisteliaan oranssinvärisinä, ja kauniit, kaikkien rakastamat tulppaanit ja narsissit ovat juuri aloittaneet kukintansa.

Kevät, joka pohjolan luonnossakin on ihmeellinen ja kaunis, on monivuotisessa kukkatarhassakin väririkkainta aikaa. Juuri kevätkukkaset, vaikkapa monet niistä ovat vähäpätöisiä ja hentoisia, ovat kukkien ystävien mielikasveja. Vuodesta toiseen ne ensimmäisinä ilahduttavat hoitajansa mieltä pitkän talven jälkeen. Kun kevät lähenee, odotamme kärsimättöminä niiden vapautumista lumesta, ja kun vihdoin huomaamme ensimmäisten nuppujen kohoavan vielä melkein routaisesta maasta, on ilomme rajaton. Kevät keväältä vähitellen, nuo varhaiset kukkaset valloittavat suosiomme, ja viimein ne käyvät meille välttämättömäksi kevään ilmiöksi – aivan kuin olisivat osa keväästä. […]

Milloin tuolla, milloin tällä kolkalla alkaa kukkia jokin perennatarhan viihtyisistä hoidokeista. Väriliekki hehkuu viikon, pari, kolme – ja sammuu pois. Mutta luonnonystävä ei sitä murehdi. Hän tietää, että kasvi on sinä kesänä tehnyt tehtävänsä – se on oman aikansa ilahduttanut hoitajaansa ja lakastumisellaan suo toisille suorittaa oman osansa. Näin kesä kuluu ainaisessa vaihtelussa, ja eri kasvien kukinnassa kuvastuu kasvukauden vaiheiden kulku varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn saakka. Kun seuraava kevät tulee, tiedämme mihin aikaan tuo tai tämä hoidokkimme käy kukkimaan. ja kun näin odotamme hoidokkiemme kukintaa ja olemme kiinnostuneet niiden kasvusta, meistä vähitellen aivan huomaamattamme tulee näiden kukkiemme välityksellä luonnonystäviä. Me opimme pian huomaamaan, että luonnon kauneus ei ilmene yksinomaan suurissa värikkäissä kukissa, vaan että kauneutta on vaatimattomissakin kasveissa, kunhan vain silmämme ovat avautuneet ja mielemme herkistynyt sitä ymmärtämään.

Puutarhatyö ja ennen kaikkea juuri kukkien parissa työskentely johtaa meidät takaisin luontoon. Se suo meille tilaisuuden vapaassa ulkoilmassa työskentelyyn ja johtaa ajatuksemme rauhallisille teille. Henkilöt, joiden ajatukset ovat päivisin sidotut liike-elämän ja teollisuuden moninaisiin mieltä rasittaviin tehtäviin, ymmärtävät kuinka suuresti hermoja rauhoittavaa on työskentely puutarhassa, vaikkapa siihen ei olisikaan tilaisuutta kuin lyhyt aika päivästä. Näin multa, joka aikojen alusta on ihmiselle suonut hänen ylläpitonsa ja kasvattanut värikkäät kukkaset hänen ilokseen, maksaa vielä nytkin muokkaajansa vaivat suoden palkkioksi kenelle runsaan sadon, kenelle hermojen levon ja kenelle tyytyväisen mielen ja ilon omien kättensä töistä.

Kasterinne, Riku 1951: Kodin kukkastarha. Opas avomaan monivuotisten talvenkestävien kukkakasvien eli perennakasvien viljelyssä. 4. painos, WSOY, Porvoo. 

 

Olipa piha tai puutarha pieni tai suuri, voi sen kasvilajisto olla aina monimuotoinen. Hedelmä- tai koristepuiden alla sopivat hyvin kasvamaan aikaisin kukkivat sipulikasvit ja myöhemmin kesällä taas matalat puolivarjon perennat. Pienimmät kevätkukkijat koristavat pensasalustoja jo ennen kuin pensaat puhkeavat lehteen ja seinustoilla sekä pergolassa kiipeilevät köynnökset. Nurmikon voi osittain – ja pienessä pihassa vaikka kokonaan – korvata  maanpeitekasveilla, joiden vaihtelevat lehtimuodot tekevät puutarhan varjoisestakin nurkkauksesta mielenkiintoisen. Kesäkukkien täyttämät ruukut kruunaavat puutarhan ja ilahduttavat tarhuria koko kesän.

Puistola_pieni

Omakotitalon piha Puistolassa Helsingissä 1950-luvulla. Anneli Pietarisen yksityiskokoelma.

 

Share