Kuinka kasvitarha perustetaan?

Kyröskoskelainen Herman Adolf Printz (1849 – 1923) pyrki toiminnallaan määrätietoisesti edistämään puutarhanhoidon harrastusta maassamme. Vuonna 1896 nimimerkillä ”Eräs kasvitarhan ystävä” kirjoittamassaan puutarhanhoidon oppaassa hän pohtii kasvitarhan sijaintiin ja maanparannukseen liittyviä kysymyksiä:

Ensiksi tahdon mainita, että se, joka alkaa kasvitarhaa rakentamaan, tekee viisaasti, jos hän ei tee sitä suuremmaksi kuin voi hyvin hoitaa, sopiihan sitä joskus jatkaa, jos niin tahtoo. Niin vaivaloinen ei tämä rakentaminen sentään ole, ettei pienen torpan tai töllin asuja voisi tuvan ikkunan eteen aitauksella eroittaa vähäisen maakappaleen, johon hänen sopisi saada mahtumaan 1 tai 2 omenapuuta, joku kymmenkunta marjapensasta ja vielä lisäksi pienen pöydän kyökkikasvia ja kukkasia varten. Taloissa olkoot kasvitarhat suhteellisesti suuremmat. Vallan tasainen maanpinta ei ole hyvä kasvitarhalle, parempi se, joka viettää etelää, itää tai länttä kohden. Hyvä myös, jos on rakennuksia, metsä tai vuori suojelemassa pohja- tai luodetuulilta; jos niin ei ole, voi näille ilmansuunnille suojaksi istuttaa kaikellaisia puita, kuten kuusia, koivuja, pihlajia y.m. Mukavin on asettaa kasvitarha asuinhuoneitten viereen. Onhan hauska sisältä katsahtaa sinne. Ei siis ole paikan suhteen juuri paljo valitsemisen varaa.

Tavallisesti on asumuksien ympäri maa kivikkoa tai sorapohjaista, joskus myös savista ja märkää. Semmoinen maaperä ei ole hyvä, sen kuntoon saattaminen ei käy niin helposti päinsä, kuin missä maa luonnoltaan on savensekaista hiekkamultaa, joka on sopivin kasvitarhalle. Jos on kiviä, pitää ne poistaa; jos on kova savi pohjana, tehtäköön ympäri avonainen oja, jota voi helpommin pitää kunnossa kuin salaojaa. […]  Jos kasvitarha on niin suuri, että pitää sisältäkin ojittaa, ovat salaojat paremmat, mutta tehtäköön ne visusti. Kauttaaltaan pitää maa kuokalla ja rautakangella möyhentää ja kakkarat pienentää. Missä maanlaatu on sorainen tai kuivapohjainen, sekoitettakoon siihen runsaasti pellosta otettua savea, hienoa hiekkaa ja suomutaa; missä taas savi on pohjana, pantakoon päälle runsas kerros hiekkaa ja mutaa. Ruokamultaa pitää olla enemmän kuin pellossa, jos mieli saada työnsä menestymään.

Lopuksi on edellä mainittujen lisäaineitten päälle pantava runsaasti lehmän tai hevosen lantaa, ja kaikki lapiolla syvään sekoitettava. Jos nämä työt ovat tapahtuneet syksyllä, joka on edullisin, on keväällä toiseen kertaan, mutta matalammalle käännettävä, ja silloin kivet, puunpalaset y.m. pois perattavat. Koska tämmöinen maa ei vielä ole hienommille kyökkikasveille sovelias, on paras panna se ensi kesäksi perunalle. Näitä kasvitarhan perustamistöitä voi tietysti myös suorittaa keväällä. Missä maanlaatu alkuaan on hyvää, eli savensekaista hiekkamultaa, ei se kaipaa muuta kuin lannoittamista.

Printz, Herman Adolf (Eräs kasvitarhan ystävä) 1896: Kasvi- ja Puutarhahoidosta. Uudistettu ja täydennetty painos, Vammalan Kirjapaino 2011.

Harva on niin onnekas, että voi perustaa kasvitarhansa kuohkeaan hiekkamultamaahan. Muissa tapauksissa voi edelleen noudattaa H. A. Printzin ohjeita maan kasvukunnon parantamiseksi. Kasvitarhan perustamistyöt on hyvä tehdä syksyllä. Kylmän ja tiiviin savimaan rakennetta parannetaan lisäämällä siihen runsaasti eloperäisiä maanparannusaineita kuten puutarhakompostia tai kopostoitunutta hevosenlantaa sekä peruslannoitettua ja -kalkittua turvetta. Eloperäiset maanparannusaineet ovat tarpeen myös kuivien hiekka- ja soramaiden maanparannukseen, ja lisäksi tarvitaan savea maan vedenpidätyskykyä lisäämään. Useimmiten maa kaipaa myös kalkkia, jotta kasvit voivat hyödyntää maan sisältämiä ravinteita. Kalkin tarpeen voi selvittää puutarhamyymälöistä saatavan pH-liuskan avulla.

Syksyllä perustettu kasvitarha kaipaa keväällä vain kevyttä pintamuokkausta ja hiukan ravinteikkaan kompostimullan lisäystä, jotta se saadaan kylvökuntoon. Tarhurin on kuitenkin maltettava mielensä ennen kylvötöihin ryhtymistä, sillä kasvitarhan kevätmuokkaukseen ei kannata ryhtyä maan ollessa vielä märkää.

Lisää käytännön ohjeita kasvitarhan perustamista varten voi lukea esimerkiksi Minna Siltalan kirjasta Keittiötarhan 3 vuodenaikaa. Vinkkejä ja vertaistukea vihertarhurille. (WSOY, Hämeenlinna 2010).

 

Kevätmuokkaus

Kevätmuokkaus käynnissä Ahlmanin emäntäkoulun kasvitarhassa 1950-luvulla. Ahlmanin koulun Säätiön arkisto.

Share