Keittiökasvien siemenviljelys on yksi puutarhanhoidon tärkeimpiä puolia

Näin toteaa M. Hyvönen kirjassaan Kotipuutarhuri vuodelta 1919. Hän jatkaa:

”Kotoinen siemen on laadultaan parempaa kuin etelämpää tuotu, varsinkin kestävät sellaista kasvaneet kasvit paremmin kylmää ilmastoamme ja valmistuvat aikaisemmin. Kun monen keittiökasvin siemenviljelys on perin yksinkertaista ja helppoa, niin olisi siemeniä ainakin kotitarpeiksi kasvatettava:”

Siementen kasvattaminen on tärkeää myös siksi, että se on ainoa keino saada vanhat kasvikannat säilymään. Maatiaiskasvien kantojen sisäinen muuntelu auttaa niitä pärjäämään muuttuvissa olosuhteissa. Kasvien sisältämän geenivarannon luulisi olevan erityisen tärkeää juuri nyt, kun ilmasto on muuttumassa. Silti EU:ssa puuhataan parhaillaan siemenkaupan säätelyä. Suuria siemenjättejä suosivien säädöksien mukaan kaikki myytävät siemenet ja taimet pitäisi rekisteröidä, ja tähän pienemmillä tuottajilla ei olisi varaa. Aika näyttää, kuinka pitkälle säätelyssä mennään. Jokainen kotitarveviljelijä voi jo nyt tehdä oman osansa paikalliseen maaperään ja ilmastoon sopeutuneiden kasvien säilyttämiseksi. Kirjassa Kotipuutarhuri annetaan oivallisia neuvoja siementen tuottamiseen:

”Yleispäteviä seikkoja siemenviljelyksen alalta

  1.  Siemeniä valmistamaan on jätettävä täydellisimmin kehittyneitä ja tyypillisimpiä kasveja.
  2. Jonkun määrätyn ominaisuuden, kuten esim. aikaisuuden, satoisuuden tai kestävyyden parantamistarkoituksessa siemenviljelystä harjoitettaessa on valittava kasveja, joissa kaikinpuolisen hyvän kehityksen ohella halutut ominaisuudet selvimmin esiintyvät.
  3. Kasvien risteytymisen välttämiseksi ei ole puutarhassa viljeltävä siemeniä useammasta lähisukuisesta kasvista yht’aikaa.

Kaksivuotisten kasvien, kuten keräkaalien, lanttujen, nauriiden, porkkanain y.m. siemenistukkaat säilytetään talven yli sopivimmin kuivaperäiselle paikalle kaivetuissa maakuopissa.

Istukaskuoppa valmistetaan seuraavalla tavalla: Metriä leveältä, suorakaiteen muotoiselta alueelta luodaan ruokamulta pois. Syvennyksen pohjalle istutetaan keräkaalit ja istukasjuuret kosteahkoon hiekkaan, ei aivan toisiinsa kiinni.

(…)

Ennen kuopan kattamista päällystetään istukkaat neulallisilla katajan oksilla, jotta hiiret ja rotat antavat istukkaiden olla rauhassa. (…) Kuopan yli poikittain asetetaan tukevia salkoja peitteen kannakkeiksi. Ne peitetään laudoilla ja kuusen havuilla. Päällimmäiseksi luodaan multaa sen verran, ettei sadevesi eikä pakkanen pääse kuoppaan. Ilman kylmettyä vahvistetaan multakerrosta. Maan jäädyttyä muutaman senttimetrin syvyydeltä hankitaan lisäpeitteeksi lehtiä, olkia t.m.s. niin paksulta, ettei istukkaiden paleltumisesta ole pelkoa.”

Keväällä istukkaita karaistaan varovasti kuopassa ja kasvupaikalleen ne istutetaan heti, kun maa on pinnaltaan kuivahtanut. Tämän jälkeen puutarhuri voi jäädä odottelemaan kukkavanoja ja siemeniä. Siementen kerääminen onkin jo toinen tarina.

Lisää tietoa siemenviljelyksestä löytyy mm. kirjoista:

  • Koivisto, Aura ja Sauso, Risto 2013: Oma herne ja valitut pavut. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
  • Jeffery, Josie 2013: Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen – puutarhurin opas. Kustannusosakeyhtiö Nemo.

Juureksia

Juuresmaa Ahlmanilla. Ahlmanin koulun Säätiön arkisto.

Share