ISOHIRVENJUURI (Inula helenium)

Ålandsrot, alant (ruots.)

Inula heleniumPaikalliset nimet: Hirvenjuuri, noitatohtorin kasvi, vaarinkukka, se isolehtinen, oolanti

Heimo: Asteraceae

Tyyppi: Monivuotinen

Kukinta-aika: Heinä-syyskuu

Kukinnon väri: Keltainen

Korkeus: 0.6 – 2 m

Lehdet: Jopa metrin pituiset, soikeat, päältä karheat ja alapinnalta nukkakarvaiset

Muuta: Hyvä perhoskasvi

Perinnepihan kasvinäytteen alkuperä: Kangasala, Orivesi, Virrat, Ylöjärvi

Viljelyohjeita

Isohirvenjuuri viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla, kuivahkossa ja hiekkaisessa kasvualustassa. Kasvia voidaan lisätä jakamalla tai kylvämällä siemenet avomaalle mieluiten syyskuussa. Kasvi voi säilyä kasvupaikallaan vuosikymmeniä ilman hoitoa.

Viljelyhistoriaa

Isohirvenjuuri tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Suomessa ja Turun seudulla kasvi tunnettiin 1600-luvun lopulta alkaen nimellä ”Olandinjuuri” (Elias Tillandz, 1683). Kasvia on käytetty niin keuhkotaudin kuin vatsavaivojenkin hoitoon ja eläinten lääkitsemiseen. Kasvin juurta on käytetty myös ravinnoksi ja alkoholijuomien maustamiseen. Nykyisin kasvia tavataan viljelyjäänteenä vanhan asutuksen liepeillä.

Kasviin liittyviä tarinoita Pirkanmaalta

Perinnepihan kasvinäytteistä yksi on peräisin lahjoittajalta, jonka isoisä käytti kasvia lääkintään. Kasvia kutsuttiin tämän vuoksi ”noitatohtorin kasviksi”.

Isohirvenjuuri

Isohirvenjuurikasvustoa kuvassa oikealla. Kuva Ruovedeltä, 1920-lukua. Matti Luhtala, Vapriikin kuva-arkisto.

Lähteet

Alanko, Pentti ja Kahila, Pirkko 2005: Palavarakkaus ja särkynytsydän. Karisto Oy, Hämeenlinna.
Luontoportti Oy
Rikkinen, Jouko 2011: Suomalaiset perinnekasvit. Otavan Kirjapaino oy, Keuruu.

Takaisin

 

Share